Vlad Leppilahti, omaa sukua Draculahti, on vampyyri ja punaviiniharrastaja Nurmosta. Poikkeuksellinen vuorokausirytminsä ja pohjattoman huumorivarastonsa myötä hän on noussut elimellisen tärkeäksi osaksi seikkailijaryhmää. Silloin tällöin iltahämärässä ryhmän sisäinen tunnelma saattaa kiristyä. Ilmapiiri kevenee kuitenkin välittömästi, kun Vlad havahtuu ja kiepsahtaa puolivoltilla muiden seuraan kertomaan pari mehevää kaskua. Tämän jälkeen muu ryhmä voikin vetäytyä yöpuulle molemmat aivolohkot kylläisinä. Ja makeasti he nukkuvatkin, sillä Vlad katsoo pimeyttä suoraan silmiin herkeämättä läpi yön.

Muut vampyyrit imevät verta, mutta Vlad on erilainen jäbä. Ollessaan vielä nuori lepakonpoikanen Vlad alkoi pohtia veren imemisen eettisyyttä. Hän havaitsi, että mirhaa, raparperia, kamomillaa, kardemummaa, aloeta, sahramia ja 21 muuta yrttiä sekoittamalla syntyy voimakkaan tummanruskea ja aromaattinen seos, jota juomalla verenhimo pysyy täysin aisoissa. Tästä havainnosta lähtien Vlad onkin kantanut povitaskussaan tätä katkeranmakuista litkua aina vähintään yhden desilitran rautaisannoksen verran.

Sittemmin – vuosikymmenten ajan tätä seosta säännöllisesti nautittuaan – Vlad on ehtinyt huomata toisenkin positiivisen sivuvaikutuksen. Aiemmin hän olisi pöllähtänyt savupilvenä ilmaan joutuessaan limakalvokosketukseen valkosipulin kanssa, mutta nyt Vlad jo nautiskelee ravintola Mäkikuplan habanero-omena pizzoista terve kalpeus kasvoillaan.

Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Päivisin Vlad horrostaa länsipasilalaisessa kryptassaa, mutta heti kun aurinko on turvallisesti syvällä horisontin takana, virkoaa Vlad kaikuluotaamaan yöllisiä liikkujia. Vaikkei Vladin kuulas lepakontenori tavoittaisikaan toista yökyöpeliä, se ei häntä pysäytä. Vlad lehahtaa nokturnaaliselle kierrokselleen erehtymättömällä varmuudella pahimmassakin Fernet-rokkasumussa.