Festarikeikkailu on meille äärimmäisen harvinaista herkkua.

Kyse on mahdollisesti siitä, että maineemme kaiken nielevinä, omia viinojaan anniskelualueella ouroboros-käärmeen tavoin juovina puliukkoina pelottaa keskimääräistä festivaaliorganisaatiota. No judgement here – sen ymmärtää kyllä, sillä Sydäreiden catering-budjetilla tuo maahan kevyesti parikin Ricky Martinia (taitava promoottori neuvottelee siihen vielä Lou Began kylkeen). Niin tai näin, koko kansan festareilla olemme esiintyneet tähän mennessä vain kahdesti pian 21-vuotisen uramme aikana. Provinssissa rokkasimme vuonna 2007 ja Ilosaaressa 2019.

Kun agenttimme Henri Tuunanen ilmoitti, että vuoden 2019 Ilosaarirock on päättänyt antaa meille sauman lauantai-iltapäivässä, päätimme samalta istumalta tehdä täydellisen festaribiisin mittatilaustyönä. Valitettavan pian huomasimme, että oman elämänkokemuksemme oli tällä saralla hyvinkin rajallinen. Lopulta päädyimme kysymään kuulijoiltamme Facebookissa, millainen on täydellinen festaribiisi. Iloksemme Saimme valtavan määrän vastauksia, jotka pyrimme toteuttamaan täysimääräisesti.

Valtavalla äänivyöryllä – vähemmän yllättäen – biisin aiheeksi valikoitui ryyppääminen. Siitä meilläkin riitti kokemusta. Joku näsäviisastelija toivoi ruotsinkielistä räppisäkeistöä olettaen, että nyt menee sormi Sydäreilläkin suuhun. Kuinka ollakaan, Tomi oli lukenut pitkän ruotsin ja hiphop-hammastakin vihloi sopivasti. Tarvittavat oikolukuavut saatiin tohtoristason osaajalta Max Sandströmiltä.

Vastaavia vitsiniekkoja oli muitakin, mutta niin vain saatiin sanat ’nöpö’ ja ’kikkeli’ mainittua ja shepard tonekin ujutettua mukaan. Biisi sävellettiin, sanoitettiin ja äänitettiin yhden viikonlopun aikana. Häpeän laskeutumisessa menikin sitten neljä vuotta. Nyt sen kehtaa juuri ja juuri julkaista, kavereilta salaa ja lupia kyselemättä.

Kappale esitettiin luonnollisesti ensimmäisen kerran Ilosaarirockissa. Kovaksi onneksemme edellisillan tihkusateessa kikkailu ja koulumajoituksessa jumppasalin lattialla kuorsaaminen teki temput artistille. Keikkapäivän aamuna Roihuvuoren Rahmaninovin, Tuomas Skopan, äänihuulista ei irronnut mitään muuta kuin tasaista, valkoista kohinaa ja jaloviinanoranssia limaa. Tämä toi kappaleen ensiesitykseen sen kaipaamaa uskottavuutta. Kuten Voice of Finlandin tuomaristo usein toteaa, artistin tulkinta oli sellainen, jossa kappaleen viesti todella välittyy kuulijalle. 

Artistius vaatii usein stanislavskilaista heittäytymistä syvälle metodiin, ja sen me kyllä toden totta taidamme.