Perkele Kolme Hevosta
Eihän niinkään jäistä ole, jotten saata uida pakoon.
Louhen lämmön aikaa olla.
Neljä, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän ja joku numero, jota en muista enää tänäänkään.
Lehmän haassa kieli mataa.
Maistaa valtaa aidan takaa.
Silmistään kai luonto syöty.
Neljä, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän ja joku numero, jota en muista enää tänään.
Vaikea keksiä nimeä, jos ei kerran lauleta mitään kovin tähdellistä
Riivitään huulia.
Pusketaan seiniä.
Kiusataan uksia.
Katkotaan suonia.
Polskitaan lehtiä.
Annetaan tuikkia.
Maistetaan pähkinää.
Kuoritaan kuoria.
Perunoita, eikä uusia perunoita pidä kuoria.
Perunoita, eikä uusia perunoita pidä kuoria.
Piilo
Eilen salaa keksin, kuka saattaa antaa muovisen kasvin lahjaksi.
Oikeat kun kuolevat janoonsa.
Kana on taas muodissa aikansa.
Tarjoillaan sen varjolla ruuaksi.
Hei äiti, nyt huijaat.
Jäät kiinni.
Muistankohan aivan oikein, että jalat ovat haljenneet hitaasti.
Paljain varpain kotonsa äärillä.
Rauhasensa rauhoittaa rohdolla.
Poikasiaan lohduttaa varmasti.
Hei äiti, nyt huijaat.
Jäät kiinni.
Hei äiti, nyt huijaat.
Jäät kiinni pulloosi.
Jos laitan sen piiloon, annatko anteeksi?
Anteeksi!
Anteeksi!
Anteeksi!
Suu auki
Ei saarnaa vaan varoitus, kun pää puhkeaa paikoillaan.
Luu aivanko tutajaa, kun teen hurmeisen sokkelin?
Hei, tarvitsen lääkärin, jonkun vanhan ja mukavan.
En pystykään huutamaan edes humalan altakaan.
Juuri niin!
Juuri niin!
Juuri niin!
Siivet hajalla lintu hengittää.
Ei kiinni sitä saa ilman lasia.
Juuri niin!
Juuri niin!
Juuri niin!
Puu
Ilmaa tarvitset hivenen parempaa kuin öljyisen telakan likaista
Katkua pystyssä ihmisten povessa.
No, aiotko lähteä muualle?
No?
Ilmaa tehtailet jotenkin sisälläsi.
Näytät kuin salaisit jotakin.
Jotakin vaarallista, sekä parempaa kuin muut joista näkisimme vain läpi.
Kaarnaa on oltava paljon, jos mieli ei reikiä selkään.
Pieniksi juuresi jääneet, ja oksat katkeavat joskus.
En kai laula tai höpise enää puista vaan jostain vähemmän tutusta.
Aiheesta kirvoittaa lyhyen sonaatin voi, jos ei uniin se tulekaan.
Vieläkään.
Kaarnaa on oltava paljon, jos mieli ei reikiä selkään.
Pieniksi juuresi jääneet, ja oksat katkeavat joskus.
Terve.
Terve.
Terve.
Sanoisit jotakin.
Terve.
Sanoisit jotakin.
Aarre
Kamalan rumat aivot
Hyvä, kun ovat peitossa.
Ihanassa kuoressa.
Puuterin alla turvassa.
Hymyilee koko sen ajan ja kyselee mitä ja miten niin.
Hymyilee koko sen ajan ja kyselee mitä ja miten niin.
Hymyilee koko sen ajan ja kyselee mitä ja miten niin.
Hymyilee koko sen ajan ja kyselee mitä ja miten niin.
Miten niin?
Kuopus
Tukkansa kajastaa.
Haalistuu takaisin luokkaan, missä on raakaa.
Piiloutuu verhon taa.
Vuotaa jo mitä vain.
Sylkee sormiin tuttuihin.
Ässänsä ryvettää.
Muut lapset irvailee, eivät tiedä muutakaan.
Kerjättiin auttamaan.
Huolissaan joka pää kääntyy, vääntyy virneeseen.
Polttaa.
Polttaako helysi?
Sen sinne kosteaan koijaan yksin unohdit.
Pian olen orjasi.
Jos muistan totella myöhään kutsut paikalle.
Polttaa.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Tukkansa kajastaa.
Haalistuu takaisin luokkaan, missä on raakaa.
Piiloutuu verhon taa.
Vuotaa jo mitä vain.
Sylkee sormiin tuttuihin.
Polttaa.
Maailman paras poika
Läski.
Läski.
Läski.
Haukkunsa kätkee humalatta.
Nukkuva syössyt tulen naamaan.
Väsyneen kosto puuntaa kauan.
Kynttilä päässä.
Toisinaan miehen luo halajaa.
Viemäri niellyt kauniin karvat.
Kaljuna ei voi tulla mukaan.
Nisäkäs päässä.
(Holttia vailla puhti puuttuu.)
Haukkunsa kätkee humalatta.
(Tarkkaavaisuuteen tietty puuttuu.)
Nukkuva syössyt tulen naamaan.
(Jumalan ilme kertoo kaiken.)
Väsyneen kosto puuntaa kauan.
(Kurimus päässä.)
Kynttilä päässä.
Toisinaan miehen luo halajaa. (Oliko muuta?)
Viemäri niellyt kauniin karvat.
Kaljuna ei voi tulla mukaan. (Oliko muuta?
Nisäkäs päässä.
Kerro mitään, annan luvan päättää.
Kerro mitään, annan luvan päättää.
Kerro mitään, annan luvan päättää.
Kerro mitään, annan luvan.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Jätä paikat siihen kuntoon, missä toivoisit niiden olevan tullessasi itse seuraavan kerran.
Revitäänpä tuo kirje auki
Hiukset rasvaisimmat kampaa sormensa rikki.
Tiilet raskaimmatkin ahtaa huolellisesti.
Huoneessamme kirjeet eivät kärsi kauaakaan.
Ei saa valahdella, ei saa valehdellakaan.
Kieron (kieron) miehen mertaan (kieron) jäänyt kiinni vaivainen.
Aitaan (aitaan) avaimensa (aitaan) onneton tuo sutesi.
Nainen (nainen) kaino, vanha (nainen), ken on vailla rakkautta.
Kaiken (kaiken) antaa (kaiken) itsestään ei kukkaset kostu.
Tämän tästä tulee kopilleni puhumaan.
Tämän tästä tulee kopilleni puhumaan.
(Itsestään.)
Tämän tästä tulee kopilleni puhumaan.
(Itsestään.)
Tämän tästä tulee kopilleni puhumaan.
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken.
Kaiken.
© Sydän, sydän & Marianne Äikäs 2023