Rautatie meitä vie
paikkaan tuntemattomaan.
Me katsotaan maisemaa ja
keskiyöllä skoolataan.
Vanhan kylän hautuumaalla
lentää pieni lintunen.
Sä sanot joskus mekin ollaan
multaa maassa veikkonen.
Vain multaa maassa.
Mut ei vielä!
Ensin täytyy laulaa laulunsa.
Rutistaa ja rakastaa.
Hypätä pää edellä.
Hei beibe!
Ensin täytyy laulaa laulunsa.
Me noustaan polkuu
kohti vuorenhuippuu.
Ja huipulla on temppeli,
jossa ukko polttaa piippuu.
Vanha ukko tietää totuuden,
hän sanoo, kuule veikkonen.
Joskus mekin lennetään
taakse taivaan tähtien.
Taakse taivaan.
Mut ei vielä!
Ensin täytyy laulaa laulunsa.
Rutistaa ja rakastaa.
Hypätä pää edellä.
Hei beibe!
Ensin täytyy laulaa laulunsa.
Järvi on peilityyni
ja taivas auki keskiyöllä.
Kaukaa kaikuu laulu
ja kuuluu nauru keskiyöllä.
Keskiyöllä kitara soi
kirkkaammin kuin eilen
ja kaikki murheet
lentää tuuleen keskiyöllä.
Tuuli yltyy.
Älä pelkää mustaa varjoo.
Taivas peittyy.
Se meille suojan tarjoo.
Myrsky on yllä.
Me pärjätään kyllä.
Pannaan tulta pesään keskiyöllä.
Nuoruuden suuri vimma
taitaa olla jo taakse jäänyt.
Anna mulle käsi,
mennään hiljaa keskiyöllä.
Keskiyöllä tuli palaa
kirkkaammin kuin eilen.
Tuuli yltyy.
Älä pelkää mustaa varjoo.
Taivas peittyy.
Se meille suojan tarjoo.
Myrsky on yllä.
Me pärjätään kyllä.
Pannaan mustat lasit keskiyöllä.
Anna mulle käsi keskiyöllä.
Lehdet tippuu puista.
Syksy on taas täällä
ja taivas on valkoinen,
sieltä tippuu vettä.
Syksy on taas täällä.
Sinä olet poissa.
Kuljen metsän laitaa
ja pysähdyn tien varrelle,
siellä saan rauhan.
Syksy on taas täällä.
Nähdään joskus unten mailla.
Nähdään joskus valveilla.
Nähdään joskus auringossa,
joskus kuutamolla.
Nähdään jos ei sokeiks tulla.
Jos tullaan, sit törmäillään.
Törmäillään.
Talvi on taas täällä.
Nähdään joskus unten mailla.
Nähdään joskus valveilla.
Nähdään joskus auringossa,
joskus kuutamolla.
Nähdään jos ei sokeiks tulla.
Ja jos tullaan, sit törmäillään.
Törmäillään.
Kuulen äänesi.
Sun laulu soi mun päässä.
Tuuli toi sen ikkunasta
helteisessä säässä.
Silloin me oltiin kuin veljeksiä.
Kierrettiin maita ja mantuja
ja soitettiin.
Se oli joskus aika villiäkin.
Me heiluttiin,
kunnes pois meidät heitettiin.
Savun sekaan meni päivä ja yö.
Ja me laulettiin.
Joskus mietin missä sä oot.
Taakse jäi paheet
viimeisenä musiikki.
Sen sijaan soi johdatus,
se pois sut täältä kutsui.
Tuuli kantoi sun osoitteesi.
Tuuli kertoi ett’ sul on kaikki
kunnossa.
Sä olet aina täynnä rakkautta.
Ei haittaa vaik se joskus
läikkyis yli äyräiden.
Teidän ovet oli avoinna
ihan kaikille.
Ja me laulettiin.
Joskus mietin missä sä oot.
Jos sulla on tylsää,
ota ohjaimet käteen.
Jos eilinen painaa,
paina nappia kovempaa.
Paina päälle.
Paina, paina päälle!
Mä haluan löytää
seinästä halkeaman.
Se ei pelaa joka pelkää,
paina nappia kovempaa.
Paina päälle.
Paina, paina päälle!
Lohdullinen on maailma pikselien,
kun askel painaa ja maa vajoaa.
Kun päivä on ohi,
jään yksin vuoteeseen.
Verhot kiinni on
ja oon voimaton.
Mä haluan juomaa,
joka parantaa haavoja.
Ja jos mä tipahdan rotkoon,
sieltä nousen uudestaan!
Paina päälle.
Paina, paina päälle!
Lohdullinen on maailma pikselien,
kun askel painaa ja maa vajoaa.
Kun päivä on ohi,
jään yksin vuoteeseen.
Verhot kiinni on,
hermot mennyt on
ja oon voimaton.
Lohdullinen on maailma pikselien,
kun oikea maailma alkaa huojua.
Kun päivä on ohi,
jään yksin vuoteeseen.
Silmät kiinni on
ja oon voimaton.
Mä kuljen katuja ja kujia
sua etsien.
On taskunpohjalla
sun viestisi eilinen.
Me kaikki odotetaan
jotain vastausta.
Me kaikki odotetaan
pientä ihmettä.
Mut se ei tule,
joten jatketaan vaan.
Jatketaan vaan.
Häntä heiluu ja perse keinuu,
hengissä ollaan.
Silmä iskee, aurinko laskee,
hengissä ollaan.
Sun vuoros tulee kyllä vielä.
Maaliviiva, me nähdään siellä.
Vain puolet maailmasta voi
olla pimeässä.
Vain puolet maailmasta voi
olla valossa.
Joku rakastaa sua,
vaikket uskoiskaan.
Älä tee sitä.
Häntä heiluu ja perse keinuu,
hengissä ollaan.
Silmä iskee, aurinko laskee,
hengissä ollaan.
Sun vuoros tulee kyllä vielä.
Maaliviiva, me nähdään siellä.
Jee, täältä tullaan taas!
Wou wou woo!
Ota hatustasi kii.
Nyt mennään.
Älä pidättele
vaan anna sen lentää.
Jee, merten tuolla puolen
jossakin on maa,
jossa vielä tavataan,
halataan, yhdessä hoilataan
ja pilviin noustaan.
Keskellä yötä mä herään
omaan ääneeni, se mulle huutaa.
Usko itseesi ja lopputekstit
Onnetar puolestasi kirjoittaa.
Elämä jee,
on ihmisen parasta aikaa,
kun siin on taikaa.
Jos mä joskus löydän neliapilan,
sen sormiini hellästi piilotan
ja sulle kannan.
Ou jee, täältä tullaan taas!
Wou wou woo!
Ota hatustasi kii,
nyt mennään.
Älä pidättele vaan
anna sen lentää!
Ou jee!
Jos mä joskus löydän neliapilan,
sen sormiini hellästi piilotan.
Etäisyydessä on käynnissä
vanha näytelmä, auringonlasku.
Ennen pitkää horisonttiin jää
vain kohtaus tää.
Poissa on aurinko.
Mellunmäen prinsessain,
hänkin on jo kaukana.
Mut mietin häntä vieläkin,
hänen sumuisia silmiään.
Istun rannalla kellon ympäri
seurana kolme kulkukoiraa.
Taivaankannelle hiipii pieniä
tähtiä sivurooleissaan.
Kukko kiekuu aamulla varhain,
sillä hetkellä tiedän sen.
Mä rakastan sua Marjo,
Marjoni.
Mennään rantaan
ja kävellään aaltoihin.
Yön tullessa näen kauemmas
kuin päivällä,
aina aikojen alkuun asti.
Mä mietin sua vieläkin,
uudelleen ja uudelleen.
Sä jäit mun luo hetkeksi
ja saatoin sinut asemalle.
Kukko kiekuu aamulla varhain,
sillä hetkellä tiedän sen.
Mä rakastan sua Marjo,
Marjoni.
Mennään rantaan
ja kävellään aaltoihin.
Mä rakastan sua Marjo,
olet auringonnousuni.
Noustaan laivaan
ja kadotaan horisonttiin.
Älä mee vielä,
tahdon kuulla ääntäs.
Ei täällä oo muuta kuin
neljä seinää.
Älä mee vielä,
tahdon puristaa kättäs
viel hetken ennen kuin lähdet.
En mä tarvii paljoa,
mulla on maailma,
sen ihmeet ja ihmiset
mun taskussa.
Ainoa mitä kaipaan on kosketus.
Anna viimeinen rutistus.
Nään unta jossa putoan,
putoan ja herään.
Mä nousen pystyyn
ja katson peiliin.
Kerro miten saisin
tän poltteen ainaisen
helpottamaan.
Kerro miksi perhonen
lentää yhä uudelleen
kohti valoa niin polttavaa.
Ovi sulkeutuu,
kun tuulet suuttuu.
Taas hiljaisuus mun vierelle
laskeutuu.
Aurinko paistaa
ja linnut muuttaa.
Mä muutan pian niiden matkaan.
Nään unta jossa putoan,
putoan ja herään.
Mut ei se haittaa,
koska kaikki unet,
painajaisetkin
pian unohtuu kun herään.
Mä nousen pystyyn
ja katson peiliin.
Kerro miten saisin
tän poltteen ainaisen
helpottamaan.
Kerro miksi perhonen
lentää yhä uudelleen
kohti valoa niin polttavaa.
Älä mee vielä.
© Sydän, sydän & Marianne Äikäs 2023