Pappa sanoi, että
Parlja-puupa-diiba-duuba-
Parlja-puupa-diiba-duuba-
Terve kaikki naiset, herrat, lapsukaiset,
tyypit, jotka kattelee!
Katsokaapa tänne, missä laulelemme
teille pikku lauluja!
Wow-wow-wow-wow-wow-wow-wow-
Wow-wow-wow-wow-wow-wow-wow-
Voi, kun pieni ääni soi, se ympärilleen kaikkialle pienen kaiun loi.
Voi, pieni kaiku soi.
Nyt on kyllä melkein varmaa, että laulu jatkuu vielä hetkosen.
Emme tiedä mistään mittään, paitsi ehkä jostain aivan pikkusen.
(Parlja-puupa-diiba-duuba-
Parl-ja-puu-pa-dii-ba-dai.
(Parlja-puupa-diiba-duuba-
Parl-ja-puu-pa-dii-ba-
DIE
Kuolema tulee
Joskus on paha olla,
ja haluaisin tappaa kaikki.
Murskaisin kevyesti pään.
En kuitenkaan vielä tänään.
En hoida asioitani.
Muuten näen paljon haamuja.
En hoida asioitani.
En ainakaan vielä tänään.
Kuolemasta kaikki puhuvat aina.
Miltähän se tuntuu?
Ihmiset ja eläimet saavat tietää siitä kaiken.
Tietää kaiken.
(The world is a vampire.)
Tietää kaiken.
(Rubbo Johannes Paavali…)
Jatkuuko tarinamme näin?
Ei käy!
Ei käy!
Koska en ole tappaja,
en saa tapettua jengiä.
Koska en ole tappaja,
en ainakaan tiedä mitään…
Kuolemasta kaikki puhuvat aina.
Miltähän se tuntuu?
Ihmiset ja eläimet saavat tietää siitä kaiken.
Tietää kaiken.
(The world keeps turning.)
Tietää kaiken.
Suu auki
Ei saarnaa vaan varoitus, kun pää puhkeaa paikoillaan.
Luu aivanko tutajaa, kun teen hurmeisen sokkelin?
Hei, tarvitsen lääkärin, jonkun vanhan ja mukavan.
En pystykään huutamaan edes humalan altakaan.
Juuri niin!
Juuri niin!
Juuri niin!
Siivet hajalla lintu hengittää.
Ei kiinni sitä saa ilman lasia.
Juuri niin!
Juuri niin!
Juuri niin!
Paskaa
Veikkaan, että kärpäset arvuuttelevat,
kuinka paljon paskaa suuhun mahtuukaan.
Pottu kumisinkin muuntuu ruskeaksi mössöksi.
Purkka, kolikot ja kasvin siemenetkin säilyvät.
Hei.
Hei!
Tiedän, että tiedätte ruuan kohtalon.
Kuinka paljon paskaa maailmaan mahtuukaan?
Kaiken elämän maailmamme hylättyä tänne jää
pikku pökäleitä maahan muodostamaan vuoria.
Haiden ja apinoiden, karhun ja kimalaisten on pakko toisinaan…
Kyiden ja leopardin, jokaisen ihmisenkin se virtaa solkenaan…
Neljä, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän, ja joku numero jota en muista enää tänäänkään.
Haiden ja apinoiden, karhun ja kimalaisten on pakko toisinaan…
Kyiden ja leopardin, jokaisen ihmisenkin se virtaa solkenaan…
Tuskinpa elukat nuo ihmistä vaille aivan sille naurahtaa.
Kädet ylös
Musta koira haistoi vaatteeni.
Sitten jo tulikin mies.
Siis paha hahmo,
jonka tapasin portaiden edustalla.
Ja riisuin vaatteet.
Kaikki katsoivat.
Olin jo myöhässäkin.
Seis!
Lähde mukaan!
En voi muutakaan.
Lähde mukaan vaan!
Siinä se on.
Saanko soittaa?
En saa soittaakaan.
Vain televisiossa saa.
Seis!
Lähde mukaan!
En voi muutakaan.
Lähde mukaan vaan!
XXX
Voisiko joku auttaa?
En tajua, mitä voisin tehdä.
Jotakin on mennyt pieleen.
Joudun nyt liemeen.
Tämä ei ole reilua.
Tämä on väärin.
En ala mitään.
Ilmassa on jotakin, mikä tarttuu,
mikä tuntuu, mikä sattuu
silmään tai suuhun tai sormeen.
Tarkoitukseni oli vain katsoa jotakin,
mitä en ole ennen.
Voisiko joku auttaa?
En tajua mitään.
Voisiko joku auttaa?
En tajua mitään.
Voi, mikä maailma!
Haluaisin kotiin.
Ei voi olla totta
Hei!
Hei!
Mistäs ne pojat tykkää, kun en kehtaa laulaa?
Mistäs ne pojat tykkää, kun en kehtaa laulaa?
Viina ja ideat ne pannaan samaan soppeen.
Viina ja ideat ne pannaan samaan soppeen.
Kuulkaa te nuoret poijjaat hiukan vanhaa virttä.
Kuulkaa te nuoret poijjaat hiukan vanhaa virttä.
Laulut ja sanoitukset eivät anna rauhaa.
Laulut ja sanoitukset eivät anna rauhaa.
Sama vanha duuri kummittelee päässä.
En pääse siitä eroon, en pääse siitä eroon.
Edes haluakaan.
En keksi, mitä kirjoitan.
En tiedä, mitä kuvioita paljastaa.
En keksi, mitä kirjoitan.
F#maj7-sointuun pannaan veltto laulu.
Tuo karismaton poika, ja karismaton poppoo
joutuu koetukseen.
En keksi, mitä kirjoitan.
En tiedä, mitä kuvioita paljastaa.
En keksi, mitä kirjoitan.
Do-re-mi-fa-so-la-ti-da.
Do-re-mi-fa-so-la-ti-da.
Kello on jo paljon verrattuna maailmaan.
Ei ole ideoita, ei mitään ideoita.
Vielä yksi lause.
Perkele kolme hevosta
Eihän niinkään jäistä ole, jotten saata uida pakoon.
Louhen lämmön aikaa olla.
Neljä, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän ja joku numero, jota en muista enää tänäänkään.
Lehmän haassa kieli mataa.
Maistaa valtaa aidan takaa.
Silmistään kai luonto syöty.
Neljä, yhdeksän, yhdeksän, yhdeksän ja joku numero, jota en muista enää tänään…
kään.
Hevoset.
Hevoset.
Hevoset.
00800
No, mennäänkö jo?
Ei saa jäädä joukosta pois, no?
No, tiedän jo sen.
Taidan olla onnellinen.
Anna suukko!
Hei, arvaa mitä!
Taidan olla pihkassa nyt.
Hei, muistatkohan Tšerno-Paavon kurkkailevan?
Kaikki on kunnossa.
Olemme idässä päin.
Viinistä punainen on kallio.
Auton alle jäin, eihän sekään haittaa kuule hittoakaan.
Kaikki on mennyttä.
Olemme idässä päin.
Verestä punainen on kallio.
Suu kiinni
Pidä suutasi kiinni vain tämän pikkusen hetken aikaa.
Mitä juttuja kerrotkaan, ei ne voita tämän homman taikaa.
Kirves kourassa lähdin halkoja hakkaamaan
ja saunaan kävin kävin pitkälleen.
Löylyjä heitin kiukaaseen.
Seisoin kuistilla, taisin käydä jo uimassa
ja viinaa maistoin illalla.
Päässäni tuntui aamulla.
Istuin venheessä, airoja myöten järvessä
ja soudin kauas kotoa,
reittiä vanhaa niemen taa.
Linnut lauloivat, vanhaa laulua lauloivat.
Tsirp-tsirp-tsirp-tsirp-tsirp,
laulua vanhaa lauloivat.
Pidä suutasi kiinni vain tämän pikkusen hetken aikaa.
Mitä juttuja kerrotkaan, ei ne voita tämän homman taikaa.
Pidä suutasi kiinni!
Pidä suutasi kiinni!
Kuopus
Tukkansa kajastaa.
Haalistuu takaisin luokkaan, missä on raakaa.
Piiloutuu verhon taa.
Vuotaa jo mitä vain.
Sylkee sormiin tuttuihin.
Ässänsä ryvettää.
Muut lapset irvailee, eivät tiedä muutakaan.
Kerjättiin apua.
Huolissaan joka pää kääntyy, vääntyy virneeseen.
Polttaa.
Polttaako helysi?
Sen sinne kosteaan koijaan yksin unohdit.
Pian olen orjasi.
Jos muistan totella myöhään kutsut paikalle.
Polttaa.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Haekaan ketään en ikinä tänään.
Hae.
Polttaa.
Polttaa.
Polttaa.
Ihmiset ovat valloittaneet maailman
Taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne.
Taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne.
Taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne.
Taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne vaan.
Ei taida tulla luntakaan, sataa vain ikuisesti.
Silmät on jo painavat, äänetkin asettuvat.
Huulet aina rohtuneet pohjoisen taivaan alla.
Taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne.
Kaiken nielee aurinko, viimeistä viertä myöten.
Emme kestä ihmisen kauheaa perintöä.
Meret kohta tulvivat, järvet ja joen penkat.
Sitten vasta kuivuvat tuhannet järvet metsän.
Nyt on laulu viimeinen laulettu loppuun asti.
Kylmän tähden lapsonen turvassa kotonasi
Toivon, että kuuntelit tarkkaavaisesti, vaikka
taidat olla rohkea, uskalsit tulla tänne.
Uskalsit tulla tänne vaan.
© Sydän, sydän & Marianne Äikäs 2023